Jälkikäteen reissu vähän kaduttaa, Ladalla työkseen ajelevan ei kannata lomareissulle Mersua vuokrata, muuten arkeen palaaminen on karua. Honkkareissa olo oli niin mahtavaa ja ympäristö sivistynyttä, että tänne arkeen palaaminen on vähän takkuillut. Amerikkalaisvahvistuksellemme Jenniferille reissu ja etenkin paluu tänne oli niin mullistava, että hän hylkää meidät ja lähtee helmikuun lopussa takaisin kotomaahansa. Meidän ei auta muuta kuin tsempata vielä kolme viikkoa, jonka jälkeen viikko Suomessa ja ehkä toinen perään jossain todella lämpimässä. Tekis todella terää. Balin hiekkarannat huutelevat houkuttelevasti..

Hong Kong on kyllä upea paikka. Vähän kuin Lontoo, mutta maustettuna korkeilla taloilla, vuorilla, merellä ja lämpimällä ilmalla. Puolitoista vuotta sitten kun ensimmäistä kertaa HK:ssa oltiin majoittauduimme aivan ytimeen pieneen guesthouseen. Tällä kertaa paikka oli remontissa, joten päädyimme puolen tunnin lauttamatkan päässä ytimestä olevalle Lantaun saarelle. Onneksi. Hotelli oli kyllä parhaat päivänsä nähnyt, mutta muu ympäristö ei. Ikkunasta näkyi vuoria, palmuja, hiekkaranta ja meri. Ulkona oli reilu 20 lämmintä ja taivas oli pilvetön. Hotellin kellarissa oli kaiken lisäksi SAUNA Harvian kiukaalla! Kyllä oli makeat löylyt ja upeat ilmat.

Iltapiknikit rannalla meren pauhatessa rauhoittavasti saivat kaikki arkihuolet unohtumaan. Etenkin kun piknik koostui oikeasta leivästä, tuoreesta kinkusta ja useista hyvistä juustoista. Sanottakoon, että yksinkertainen kinkku-juusto-voileipä maistui kerrassaan herkulliselle. Hong Kong on siitäkin kiva paikka, etta siellä oli yhdessä marketissa juustotiski! Isompi kuin Stockalla! Oli ne hinnatkin isommat, mutta ketä kiinnostaa, kun saa juustoa syödäkseen. Viikonloppu vierähtikin pelkän leivän, kinkun ja juuston voimin :)

Enpä viitsi enempää hehkuttaa Honkkareita, ettei rupea liikaa harmittamaan. Hypätään suoraan uuden vuoden juhliin.

Uuden vuoden aattoiltana oli hilkulla ettei hyydytty hotellille vain saunomaan. Onneksi lähdettiin takaisin lautalla ytimeen tavoitteena Time Square, jonne kokoontuu joka vuosi muutamia ihmisiä. Aikamme tungoksessa ihmismassojen mukana vyöryttyämme päätimme muuttaa suunnitelmaa ja suunnata rantaan katsomaan ilotulituksia. Jälkeenpäin kuulimme, että Time Square oli suljettu jo kuudelta ihmispaljouden takia. Vuosi vaihtuikin sitten juhlallisesti Shellin pihalla Shampanjaa juoden. Kukaan muu ei julkisesti mitään juonut, joten liekö touhu kiellettyä.

Yön lautat takaisin hotellille kulkivat 00:30, 3:00 ja 7:00. Ensimmäiseen ei ollut toivoakaan ehtiä ja janokin alkoi vaivata, joten suunnaksi otettiin baari. Katutasolta ei montaa baaria löytynyt, mutta yhden kerrostalon rappukäytävässä olevassa listauksessa näytti olevan monenmoista karaokekuppilaa. Hississä huomasimme olevamme ainoat 18 kerroksen baariin menijät, joten jatkoimme kerrosta ylemmäs Briteissä lentäjäksi opiskelevan paikallisen suosituksesta. Kyseessä oli privaattibaari, johon pääsimme onneksi sisään ja saimme istumapaikat varsin vieraanvaraisen miehen pöydästä. Siitä alkoi yksi epätodellisimmista illoista elämässäni. Sanottakoon vain, että mies osoittautui myöhemmin paikalliseksi gangsteriksi, juoma ei pöydästä loppunut, ei edes juomapelejä hävittyäni (en toki tarkoituksella ;), gangsterin toveri totesi lähtiessään, ettemme tapaa enää koskaan ja seurueen poistumisen jälkeen emme saaneet enää kävellä yksin baarin sisällä, vaan aina oli ovimies turvana. Kerrassaan rattoisaa oli.

Paluu hotellille ei ollutkaan enää niin rattoisaa. Kolmen lautta oli tietenkin jo mennyt ja seiskan lauttaan oli liian monta tuntia aikaa. Hong Kongissa metrot kulkevat läpi vuorokauden, joten ovelana miehenä keksin metro-taksi yhdistelmän. Metrolla pääsi näppärästi Lantaun pohjoispuolelle, hotellin ollessa kaakkoiskulmassa. Välissä oli vain vuorijono, joka alimmillaan huitelee 500 metrissä. Takseja metropysäkin ulkopuolella oli pilvin pimein, mutta kukaan ei suostunut meitä viemään hotellille. Osoittautui, että punaiset urbaanitaksit eivät suostu ajamaan maaseudulle, jossa hotellimmekin oli, vaan siihen pestiin pitää löytää sininen maalaistaksi, joita ajavat pääasiassa hullut. Vasta pitkän tovin jälkeen pääsimme jaettuun maalaistaksiin, jota ajoi hullu.

Koskaan aikaisemmin en ole ollut taksissa, jonka renkaat ulvovat kurveissa. Ensimmäinen vartti ajettiin 1:6-1:8 nousua ja jälkimmäinen samanlaista alamäkeä. Koko matkan pelkäsin, että ovi irtoaa. Kaiken lisäksi tienpätkä on vanha ja remontissa ja suurimman matkaa yksikaistainen. Hetkittäin pelotti oikeasti, kun äijä lähti paahtamaan yksikaistaisille tietöosuuksille vaikka opastevalo helotti punaisena. Muuten kyydistä sai kivat adrenaliinisysäykset ennen unen tuloa.

Viime aikoina on ollut muutamia muitakin pelottavia autokokemuksia. Äskeisen lisäksi on pelottanut Prof. Su:n kyydissä kampuksen ulkopuolella pari viikkoa sitten, Shenzhenissä Hong Kong - Shenzhen -bussimatkalla, kun bussi pysähtyi syrjäisellä pimeällä kujalla ja kaikki siirrettiin pimeisiin takseihin loppumatkaksi, (etenkin kun Pallontallaajissa joku oli muutamaa päivää aikaisemmin joutunut takaa-ajotilanteeseen samassa kaupungissa pimeään taksiin hypättyään) ja viimeksi täällä lentokentän paluukyydissä, kun taksi paahtoi 180 lasissa moottoritiellä. Nyt pitää käyttää pari viikkoa pelkkää polkupyörää, ettei tilastotappio pääse yllättämään.

Joka tapauksessa kotiin päästiin aikanaan ja nyt kaikki taas tuijottaa, ilma on likaista, kylmää ja kosteaa, oikeaa leipää, juustoa ja kinkkua ei enää löydä ja sukatkin on ihan kierossa. Joulukalenteri pääsi uusiokäyttöön tänä aamuna, kolmas luukku on jo auki ja kaksnelosella pääsee Suomeen. Pakko käydä kyllä siellä Balillakin tai jossain muualla lämpimässä.

Myöhemmin tällä viikolla tilitän viisumitaisteluista, kunhan sellaisen saan ensin hommattua. Nykyisellä kun en enää maahan pääse ja kuun lopussa pitäisi olla jo uusi taskussa. Aika ei sinänsä ole ongelma, mutta tuon yhden merkin muuttaminen toiseksi tuossa yliopiston kutsulapussa ei tunnu olevan helppoa. Reilu kuukausi sitä on jo värkätty tuloksetta.

Oli mukavaa kun Jennin vanhemmat olivat kylässä. Ruoka oli valmiina pöydässä, kun lounasaika koitti. Pekingissä käymiseenkin oli hyvä tekosyy, samoin maailman suurimman buddhan näkemiseen Leshanissa. Samalla näki mitä muut ihmiset näkevät tästä kaupungista ja millä tavalla he asioita kokevat. Osa näkemyksistä oli tismalleen samoja, osa täysin päinvastaisia. Mutta mitkä ja millä tavalla, sen kuulette ehkä joskus, nyt ei jaksa paneutua syvälliseen pohdiskeluun ;)

Viime perjantaina päätettiin kokeilla kotiinpaluumatkalla kolaroimista uudelleen. Aiemmasta kerrasta kun ei jäänyt todisteita. Jossain määrin odotettava kolari oli, koska kukin kyydissäolija oli tahoillaan miettinyt kolaroimiseen liittyviä asioita juuri ennen h-hetkeä. Jos kaikki maalailevat piruja seinille, ketä syyttää? Toisaalta nuorena poikana povasin onnettomuutta juuri ennen Sennan kuolonkolaria, joten pistetään minun piikkiin. Ajattelemalla voinee siis vaikuttaa maailman menoon. Peräänajosta opittii sekin, että ruuhka-aikana ei kannata kolaroida, koska korvaavaa taksia ei saa millään ja menee kävelyhommiksi. Alla on kuva lysästä keulasta.

Tänään taistelin taas kiinalaisen asiakaspalvelun kanssa. Olen yrittänyt jo muutamaan kertaan vajaasta kymmenestä liikkeestä ostaa kameralle verkkovirta-adapteria helpottamaan työhommia. Ekalla kierroksella kaikkialla myytiin simppeliä ei-oota. Ei siis sellaista kuin Suomessa, että 'ei ole, mutta voidaan tilata' tai 'ei ole, mutta olis tämmöinen vastaavanlainen'. Sanotaan vain 'ei ole' ja jäädään hymyilemään vienosti. Seuraavalla kierroksella yritin rankemmin ja tuloksena yhdessä ainoassa liikkeessä myyjä sanoi, että voi yrittää tilata. Olisi pitänyt maksaa vain panttimaksu, eikä siltikään ollut varmaa saako tuotetta tilattua. En maksanut, mutta lupasivat silti tilata. 'Tules viikon päästä uudestaan'. Kävin ja palasin tyhjin käsin, ei ole, mutta minä soittelen vielä pomolle ja tule viikon päästä uudestaan. Perkele en tule, eikö teillä ole edes piraatteja myynnissä? Eiku, sehän se ongelma taitaakin olla, teillä ei ole virallista edustusta kameramerkille, joten ette voi tilata aitoja tuotteita valmistajalta? Näin sen täytyy olla, joten nettikauppaa etsimään.

Samoin mahdottomaksi osoittautui kameran kontrollointiin tarkoitetun ohjelman ostaminen. Ei saa niin mistään, ei edes rahalla. Luottokortteja ei kannata edes yrittää. Tietokone- ja kamerakauppoja on tuossa muutaman sadan metrin päässä lukemattomia, (Kiinan 3. suurin keskittymä, 4 Oulun Stockan kokoista rakennusta täynnä pieniä liikkeitä, joista saa aivan kaikkea. Paitsi sitä mitä mä haluan) mutta silti jäin taas tyhjin käsin. Paikassa josta kameran ostin todettiin ohjelman olevan kallis ja sitähän saa käyttää 30 päivää. Kyllä, mutta entä sen jälkeen? Taas pitää tehdä vaikeamman kautta ja tilata se jostain eurooppalaisesta nettikaupasta. Tässäkin asiassa huomasi sen, ettei soveltaminen ole henkilökunnalle sallittua. Monesti törmää toteamukseen 'ei ole', jonka toivoisi jatkuvan sanalla 'mutta', mutta kun ei jatku. Ei jatku tämäkään insertti enempää.

Telkkarin katselu on jäänyt täällä asuessa vähiin, tai siis kiinalaisen ohjelmiston. Satelliitilla saisi näkymään vaikka mitä tuttuja kanavia, mutta ilman sitä pitää tyytyä yhteen englantia taitavaan kanavaan, nimittäin legendaariseen uutiskanavaan CCTV9. Tietokoneella on toki jenkkisarjojen uusimmat jaksot ;) Nyt kysymys kuuluukin miten päästään näppärästi jenkkisarjoista villahousuihin? V: Täten: Jenkkisarjat katsottu -> TV pitkästä aikaa päälle -> CCTV9:llä huonoa ohjelmaa, joten kanavia surffaamaan -> perinteistä kiinalaista tarusaippuadraamaa ei jaksa katsella (aina neljä miestä, jotka on puettu kilpikonnaksi, possuksi, apinaksi ja pitkätukkahevariksi) -> nuorisokanava päälle ja onneksi alkaa mainoskatko -> Woloo-villahousujen mainos! Näin helppoa.

Kiinalaiset tv-mainokset ovat upeita; niissä käytetään värejä, toistoa, hienoja kuvatehosteita, välkkyviä fontteja, tähtileikkausta, toistoa, kovaa musiikkia, nopeaa puhetta, mainitsinko vielä toiston? Yleensä sama mainos tulee vielä vähintään kahdesti peräkkäin, joskus olen nähnyt neljä toistoa. Jossain kohtaa mainoksessa luetellaan varsin nopeasti kiinalainen puhelinnumero tyyliin 'BAALIUBAABAALIUWUULINGWUULING' ja uudestaan 'BAALIUBAABAALIUWUULINGWUULING' ja 'BAALIUBAABAALIUWUULINGWUULING' ...kerran vielä pojat 'BAALIUBAABAALIUWUULINGWUULING'.

'BAALIUBAABAALIUWUULINGWUULING'

Woloo-villahousuja mainostettiin samoilla metodeilla. Käytettiin paria esimerkkiäkin. Villahousut ovat sekä lämpimät, että myös tehokkaasti kutistavat. Kiinalaiset kun muutenkin ovat varsin pulleaa porukkaa on ihan reilua, että saavat villahousuilla vielä muutaman sentin pois mitoistansa. Mainoksessa näytettiin näppäriä animaatioita vilkkuvine nuolineen jonka jälkeen ihan elävä esimerkkikin ennen ja jälkeen -kuvien kera. Puristaa juuri oikeasta kohtaa, litistää ja kaventaa. 'BAALIUBAABAALIUWUULINGWUULING'

Villahousujen lämpötehokkuuden toteaminen oli vähän raaempaa puuhaa. Pakkashuoneessa oli kaksi akvaariota, joissa uiskenteli suloisia kultakaloja. Tai karppeja, joita täällä lilluu jokaisessa koristelammikossa. Toinen akvaarioista peitettiin tavissukkiksilla ja toinen Woloo-villiksillä. Ette ikinä arvaa kuinka oli käynyt parin tunnin päästä. 'BAALIUBAABAALIUWUULINGWUULING' Tavisakvaarion kalat olivat kuolleet pakkaseen, mutta Woloo-versiossa kalat uiskentelivat pirteinä. Menisiköhän moinen tyyli Suomessa läpi?

Tehokas mainos, kun vieläkin muistuu mieleen.

Sitten toinen mielessä oleva asia, eli ei kaasulaskun maksaminen, sillä siitä kirjoitan vasta kun saan sen maksettua, vaan supermarketti-ihmettelyä. Ensinnäkin täällä on ruoka kortilla ja toisekseen viikko on pitkä aika markettimaailmassa. Tuossa lähellä on Trust Mart -marketti, josta ei saa ostaa mitään, ellei omista asiakaskorttia. Tätä sääntöä pystytään helposti kiertämään lainaamalla takana olevan korttia. Noproblem. Sama metodi ei toimi kauempana olevassa Metrossa, josta saisi kaikkea kivaa. Sinne ei pääse edes sisään, ellei omista kaupan ostokorttia. Kortin saamiseksi tarvittaisiin passin lisäksi todistus opiskeluista tai työssä olemisesta ja asumisesta. Helpolla ei irtoa. Vielä ei olla kortteja hommattu, ties minne isoveljen kätköihin kaikki tiedot kerätään.

Asumisen alusta asti on joka kerta kaupassa käydessä pitänyt monet tavarat etsiä uudelleen. Kaupoissa on niin paljon populaa töissä, että niille pitää ilmeisesti keksiä oheistoimintaa meidän seuraamisen lisäksi. (alkuaikoina 4-5 myyjää tuli aina pällistelemään meitä samaan hyllyväliin, nykyisin ei niin montaa, tai sitten ei vaan enää huomata) Tuottavaa työtä tehdäkseen ykköshyllypaikalle sisääntulon viereen järjestetään vähintään kerran viikossa uudet sesonkituotteet. 10 m hylly on ollut täynnä vaihtelevasti koulutarvikkeita, kuukakkuja, jäähdytystavaroita, sänkyvaatteita ja viime aikoina villavaatteita ja lämpöpeittoja.

Muutaman viime viikon aikana Trust Mart on kokenut lisämylläkkää. Joka kerta kun siellä on reilun kuukauden aikana käynyt, jotain suurta on muuttunut. Yhdellä viikolla pihan pikkukaupoissa oli loppuunmyynti, seuraavalla viikolla liikkeet oli purettu, viime viikolla purku vaihtui rakenteluksi ja tänään uudet liikkeet oli jo auki. Viime viikolla uloskäynti oli korttelin nurkassa, mutta tänään se oli siirtynyt toiselle sivustalle, samalla loput kaupan kyljessä olevat pikkuliikkeet oli suljettu ja paikalle perustettu pyöräparkki. Sisällä kaikki parikymmentä kassaa oli siirretty, kaikki pakastealtaat vaihdettu ja puolet alakerrasta suljettu. Aikaisemmin yläkerta koki muutosta; yhdellä viikolla ilmestyivät pressut ja seuraavalla viikolla yläkertaan oli yhtäkkiä ilmestynyt tuhat neliötä lisää tilaa. Mukavaahan se on aina kokea ahaa-elämyksiä kauppaan mennessä. Mitähän ensi viikolla on luvassa? Ehkä lisäkerros, tai käännetty kulkujärjestys..

Huomenna suunnataan Pekingiin Jennin vanhempia vastaanottamaan. Mukava nähdä tuttuja ja syödä ruisleipää ja salmiakkia. Harmittaa vaan, kun edellinenkin Pekingin reissu on vielä tilittämättä. Missähän välissä sitä pysähtyis kirjoittamaan ja muistelemaan, ennen kuin dementia vie loputkin mietteet.

Uncle-P

Kukaan ei taaskaan ole lähettänyt postia, Suomen työasioistakaan ei kuulu mitään. Keskustelupalstalla on sentään jotain uutta, pitäisiköhän tilittää jostain.. Ei kannata, poistavat kuitenkin. Pari postia pitää kuitenkin lähettää ja toivoa, että läppäri hiukan jalkoja lämmittäisi. Ilmastointikoneen mukaan sisällä on 22 lämmintä, missä lie kalibroinnissa onkaan.

Aamupalaksi valkoista, makeaa paahtoleipää paistinpannulla paahdettuna harvinaisen ja kalliin juuston kera. Vähän kurkkua vielä päälle. Pikakahvia, jugurttia ja mysliä kun vielä pöydälle laittaa, niin länsiaamianen on valmis. Hyvää, mutta kallista. Kappas, yksi leipä paahtui taas liikaa, pirun kaasulieden mikrometrisäädin.

Lista. Täytyy tehdä lista asioista, joita tänään pitää tehdä. Kuusi työasiaa, kolme muuta. Lahja pitäisi tilata Suomeen, mutta mikä on hyvä väri, siihen se on aina kaatunut. Tänään sen hoidan. Ensin pari sähköpostia; kiitos paketista ja tässä on kuitti. Muuta surffailua. Teppo ei ole saanut uutta kaatoa, TikTak lopettaa, Ramsey ei tykkää mämmistä, SIKA! Väri on valittu, kuva ja sanat olivat ristiriidassa. Hyvä se on, kyllä ne siitä tykkää.

Nälkä alkaa herätellä itseään, mutta jääkaappi on tyhjä. Ainekset puuroon tai munakkaaseen löytyy, mutta tarvitsis jotain pureskeltavaa. Carrefour ja mäkkäri kutsuvat, sairaana saa syödä mäkkiruokaa, näin on sovittu. Taksilla mennään, makso mitä makso. Kauppalista on valmis, vaatetta on riittävästi, rahaa ei ole. Automaatilta salaa 200 euroa mukaan ja olo on kuin kroisoksella. Enempää ei ulos saa kerralla.

Kärryt täyttyvät hitaasti, riisiä, leipää, pähkinöitä, manteleita, hedelmiä (ml. penisgreippi, eli ilmeisesti pomelo), vihanneksia, pastaa, korvikekinkkua, viinahylly! Lupasin yleiskorotuksen varmistuttua itselleni konjamiinipullon tilipäivänä. Huomenna on tilipäivä, joten otan päivän ennakkoa. Olen ajatellut aloittaa uuden harrastuksen täällä, ehkä golf, kiinalainen musiikki, miekkataichi, mutta miksei konjakki? Litku on halvempaa kuin Suomessa, valikoima ei ole laaja Suomessakaan. Hyvää konjakkia kylmässä kämpässä kerran viikossa lasillinen, säästää lämmityssähköäkin. Keskuslämmitys olisi kiva, mutta sen puutteessa aloitan konjakkiharrastuksen. Flunssakin sillä kuulemma lähtisi.

XO-tasolle en vielä hyppää, aloitan nuoremmista. Muuten ei ole varaa parantaa. Tuon pullon ostin kaverille valmistujaislahjaksi, joten ei sitä. Tuohan on mukavan hintainen ja oikein Club-versio, sitä siis. Kyllä tällä flunssa lähtee ja pääsee huomenna töihin. Konjakki pitää juoda jälkiruokajuomaksi hyvän ruoan päätteeksi, joten kassan kautta mäkkäriin ja kurkkuhamppariateriat mukaan.

Kurkkuhampurilaisateria on poikaa, kun haluaa nopeaa ruokaa. 70% Grande Champagnea, 30% Petite Champagnea. Pullon takaetiketti on Kiinaksi, eikai tätä ole täällä sörkitty? Ei ole, samalla hyllyllä oli Finlandiaakin, ehtaa se on. Tuoksu on hyvä, jopa räkänenänikin sen huomaa. Parempi niistää silti ensin. Tietokone taas syliin lämmittämään, konjakkilasi pöydälle ja pari postia eteenpäin. Ehkä vielä vähän surffailua, sitten leffa ja pian nukkumaan. Uni ja konjakki, jos ei niillä, niin sitten tervalla. Pimeys tuli taas yllättäen, vähän kuin talvi Etelä-Suomessa.

Vähitellen alkaa valjeta, ettei tarinalla ole päätä, eikä häntää. Punainen lanka on sentään samettisen pehmeän makuista ja lämmittää pieninä annoksina. Oksennusrefleksikään ei töki paljoa vastaan, vaikka tiukkaa maistelenkin. Ehkä uusi harrastukseni voikin onnistua. Pari lasinpohjallista viikossa. Muovituolissa korkean talon terassilla. Missä on Denny Crane? Entä sikarit? Alakerran kaupasta saa melkoisia pöllejä, mutta ei edes puhallettavaa Dennyä. Ensin kesytän konjamiinin, sitten valtavan sikarin. Denny saa jäädä toistaiseksi telkkariin.

Eikä vieläkään häntää. Jäniksenpäitä myydään kuulemma tikkuihin tökättyinä ravintoloissa, paikallinen herkku. Tahtoo maistaa. Tunnus ja salasana, lisää kirjoitus, copy-paste, tallenna ja julkaise. Avot, tauhkaa bittiavaruuteen.