No nyt tuli riittävän iso triggerisignaali. Montako ihmistä tarvitaan toteuttamaan mittaussetuppiini suunnittelemat kolme metalliosaa? Vaikea sanoa, tilauksen tekemiseen kun tarvittiin minä ja neljä muuta. Johtunee varmaan suuresta ihmispopulaatiosta tuo tarve moneen sopankeittäjään. Saa nähdä mitä tuostakin sitten tulee, osat saan joskus vappulomien jälkeen. Suomessa olisin vain mennyt joko itse pajalle väsäämään tai antanut samanlaiset piirokset kuin täälläkin ja saanut kysymyksen "milloin tarvitset?" ja "millekäs projektille?"

Nyt selitin samat piirrokset alkuviikosta työkaverille, joka selitti ne englantia taitamattomalle mekaanikko-teknikolle, labran äitihahmolle. Tänään saatiin metallimies raahattua paikalle ja selittelyyn etsittiin vielä yksi tohtori mukaan, jolle tietenkin selitin kaiken uudestaan. Sen jälkeen alkoi säätö ja vääntö, jota ei tietenkään minulle englannistettu. Vartin jälkeen selitin vähän lisää suunnitelmiani ja tyrmäsin esitetyn muutosidean. Piirrokset ovat varsin hyvät, antakaa mulle metallia, leikkuri, hitsipilli ja pora, niin teen sen itse. Toisen vartin jälkeen mietintä, suunnittelu ja ihmettely saavuttaa jännittävän kulminaatiopisteen kuullessani sanat "xing bu xing?" Ja perhana, vastaus oli "bu xing." Viiden minuutin lisäselittelyn jälkeen metallimies ymmärsi ideani, tai ainakin työkavereideni näkemyksen ideastani, ja kaikki kääntyivät toteamaan minulle "Okay." Nojoo, eipä tuossa mitään ihmeellistä ollut, ajattelinpa vaan kertoa.

Juu, en ole kuollut enkä edes loukkaantunut, vaikka Tiib..Sipoolaiset riehuvat ja koittavat estää jalon Olympia-aatteen. En vain ole jaksanut kirjoitella. Kypsykää siihen, niin minäkin kypsyin. Tuosta Sipoo-Helsinki -jännitteestä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta sille pitäisi ensin löytää lukijakunta. Jännityksellä odotan soihtua tänne saapuvaksi ja niitä poliisi- ja armeijamassoja ilmestyväksi. Pariin viikkoon ei olla tuolla Sipoolaiskortteleissa käyty, mutta viimeksi siellä oli varsin vankat poliisivartiot eristämässä aluetta. Sattumoisin ajettiin silloin taksillla läheisen sotilaskasarmin ohi, enkä ole aiemmin yhtä suurta määrää sotilasajoneuvoja nähnyt kerralla, mitä sieltä sinä iltana lähti jonnekin provinssin läntisille alueille.

Lomasuunnitelmatkin menee tänä kesänä uusiksi. Sipooseen ei päästä käymään, koska eivät sinne pääsyä varmasti salli ennen syksyä. Samoin kiristyneet viisumisäännökset vaikeuttavat kesän suunnitelmia. Viisumini vanhenee siten, että heinäkuun lopun jälkeen en enää maahan pääse ja uuden viisumin voin hommata vain Suomesta. Joten jos aion lomailla Kiinan ulkopuolella elokuussa, tietää se Suomessa käymistä ja tonnin lisämaksua. Siispä olenkin miettinyt pitää lyhyen kesäloman ja Kiina-kierroksen ja säästä paljon lomapäiviä siihen loskaiseen marraskuun hetkeen, kun iskee armoton vitutus Prisman kassajonossa tuulipukujen sihistessä korvissa. Sillä hetkellä olisi kiva sanoa työkavereille babai, kaivaa rinkka kaapista, ottaa parempi puolisko kainaloon ja hypätä boraboran lentokoneeseen ja parin päivän nukkumisen jälkeen kirjoitella postikortteja bisse toisessa kädessä ihon noustessa rakkuloille. Olishan tuo nytkin kyllä poikaa.

Mutta menneeseen palatakseni, alkuvuodesta vietin synttäreitä, jotka menivät vähän överiksi:



Huomatkaa hintahtava kukkakimppu ja valtava täytekakku.



Kävimme Suomessa, reissu hiukan venähti suunnitellusta erinäisistä syistä. Sain saunoa, juoda saunakaljan, pelata pokrua ja nähdä perhettä. Sitten alkoikin kyläilykausi. Perheemme kävivät kylässä kolmessa porukassa, joten saimme hyviä tekosyitä käydä Hong Kongissa. Pääsin jopa Disneylandiin vanhoilla päivilläni. Sitten arki jatkui ja monennäköisiä juttuja tapahtui. Sitten kävin Euroopassa konferenssissa ja parturissa ja nyt olen taas tässä. Siinäpä yhdessä kappaleessa kaikki oleellinen. Puolet jo unohdinkin.

Ehkä tästä eteenpäin virkistyn kirjoittamaan vähän tiiviimmin. Etenkin kun kesä on tullut ja 30 paukkuu rikki kerran viikossa. On hyvä hetki herätä talviunilta.