Olen liittynyt polkupyöränomistajien kerhoon. Zhao on kyllä aika velikulta, kun tänään taas käytännön asiat rullahti eteenpäin miehen kiireiden loputtua. Zhaolla alkoi maanantaina tohtoriopinnot ja joutui hoitelemaan fuksijuttuja. Tänään aamupäivä hoideltiin taas tuttuun tapaan meikäläisen ongelmia. Listalla oli kirjastokortti, ruokakortti, työkortti ja pari polkupyörää. Aamulla kirjoiteltiin ja tulosteltiin joitakin lappuja, haettiin niihin nimmareita ja koulun leima. Sitten suunnattiin kansainvälisten asioiden toimistoon, jonne laput jätettiin passikuvien kanssa. Homma oli siinä, ei kirjastossa jonottelua, opiskelijaravntolassa tönimistä, eikä byrokraattisia kommervenkkejä. Huomenna tai ensi viikolla saan ainakin kirjastokortin ja ruokakortin, jolla saa käydä syömässä opiskelijaruokaa 5 yuanilla. Ilmeisesti saatan saada vielä työ-ID-kortin, mikä olis aika pop, koska sen avulla pääsisin toisessa rakennuksessa olevaan labraan ilman saattajaa. Siellä kun on seinän takana militäärilabra ja turvallisuus sen mukaista. Kortit oli siis tilattu puolessa tunnissa.

Sitten alkoikin polkupyörämetsästys. Uusia saa jo parilla sadalla kuailla (=yuan), mutta koska niitä pöllitään täälläkin päin, en halunnut uutta. Käytettyjä voi myös ostaa liikkeistä, mutta niistä suurin osa on kuulemma varastettuja, joten jäi sekin hupi väliin. Yliopiston verkkoon news-palvelimelle on vasta perustettu myyntipalsta, joten Zhao ehdotti sieltä etsimistä. Netistä etsintä suoritettiin Zhaon dormissa, jonne sain kutsun. Kahden hengen huoneessa oli paljas betonilattia, työpöytä, pari tietokonetta, harja lattian lakaisua varten, pari polkupyörää ja kohtuullisen kovat kerrossängyt. Jos olen miettinyt kiinalaisten hotellien sänkyjen kovuutta, niin on ne sittenkin pehmeitä, samoin oma sänkymme on pumpulia tästä eteenpäin. Opiskelijasängyssä kun ei pohjavanerin päällä ole kuin 2 cm paksu olkipatja (tms.) Parvekkeella oli sitten pesuallas, keittiö, pesukone ja vessa suihkuineen. Arvatenkin saattaa olla talvella hiukan kylmä käydä suihkussa. Kaiken kaikkiaan valivali-hetken iskiessä pitää muistaa tuo näky ja se, että Zhao tarjosi vielä lounaan kiinalaisessa pikaruokalassa.Tuntuu taas lottovoitolta syntyä Suomeen. Silti sitä ei aina ole yhtään kurjemmissa oloissa eläviä onnellisempi. Biasointi vaikuttaa.

Pyöräilmoituksia kahlattiin aikamme, mellevä täysjousitettu maastopyörä olis irronut 120 kuailla, mutta se näytti liian varasmagneetilta. Hetken päästä löytyi Meliprincessin ilmoitus naisten pyörästä, jota lähdettin katsomaan. Pienihän se oli kuten muutkin pyörät, mutta ihan OK kunnossa ja oli vielä etukorikin. Vietiin pyörä rempattavaksi ja säädettäväksi katukorjaajalle ja aloitettiin kaupanteko. Katuremppaaja vaihtoi satulaputken tuplamittaiseksi, nosti tankoa, vaihtoi jarrujen kätisyyden ja sääti ne, kiristi ohjaustangon laakerin ja täytti renkaat. Hintaa puuhalle tuli osineen 6 kuaita ja pyörälle 70. Kyllä nyt kelpaa rälläillä. Zhao aikoi vielä katsella isompaa miestenpyörää, joten jos sellainen löytyy, niin annan tuon Jennille :) Muussa tapauksessa pitää huomenna ostaa toinen samanlainen.

Pyöräily itsessään vaikuttaa aika vaaralliselta ja refleksejä vaativalta puuhalta näin kaupunkioloissa. Siksi kaikki pyöräilevätkin sormet jarrukahvoilla. Ja vaikka penkki on jatkovarressakin yläasennossa, tuntuu että polvet on suussa. Tänään pitää vielä opetella pyöräparkin käyttö ja koittaa selvittää pitääkö vartijamiehelle maksaa puuhasta jotain.