USA:n kannattajia on helppo hiillostaa huutelemalla 'U S and A' Boratin tyyliin, buhaha. Käytiin katselemassa pari ottelua FIFA:n naisten World Cupista perjantaina. Mukaan lähti Jennin opiskelukaveri Jennifer (Ameriikasta) ja jatko-opiskelijatoverini Zhao. Liput maksoivat sen 6 euroa ja niillä sai katsella kaksi matsia. Halvimmat liput olisivat olleet 2 euroa ja kalleimmat 20.

Turvatarkastus kentällä oli lentokenttätasoa, ilmeisesti Kiinalla on kova tarve näyttää muulle maailmalle, että tässä maassa on turvallista järjestää kansainvälisiä tapahtumia. Samalla kisat ovat hyvää harjotteluaikaa ensi vuoden olympialaisia silmällä pitäen. Sisään oli kiellettyä viedä vaarallisia esineitä tikapuista ja vasaroista aina kypäriin ja vesipulloihin asti. Ei tullut kyllä ensimmäisenä mieleen ottaa tikkaita mukaan.

Ruotsi - USA -ottelun alkaessa stadion oli vielä kohtuullisen tyhjä. Selän takana oli äänekkäitä jenkkikannattajia, joiden käyttäytyminen oli hyvin punaniskaista. Voi kunpa Borat olisi ollut siellä. Ruotsi aloitti pelin hyvin lupaavasti, maalipaikkoja oli useita, mutta kaikki yritykset menivät lievästi ohi. Hetken päästä Ruotsin maalivahti teki ratkaisevan virheen, USA sai rankkarin ja loppu onkin selvää. Ruotsin peli hyytyi siihen ja loppuvaiheessa peliä mua alkoi yhä enemmän ärsyttämään nuo saamarin punaniskakannattajat. Onneksi peli päättyi ja jenkit poistuivat takaisin pihviensä ääreen.

Pelien välillä sattui vieläkin hämmästyttävä tapaus. Pari penkkiriviä meidän takana istui kaksi Ruotsin väreihin sonnustautunutta naista, jotka tauon aikana pääsivät/joutuivat kymmenien kiinalaisten kanssa yhteiskuviin. Tahtoo itsekin. Jenni kysyi ruotsiksi, josko pääsisin komiikan vuoksi heidän väliin kuvaan ja vastaus tuli selkeällä suomella. Kävi ilmi, että toinen naisista oli suomalainen ja asui Pekingissä. Stadionilla oli 35400 ihmistä ja ainoa tuntematon, jolle puhuttiin, oli suomalainen. Uskomaton sattuma. En usko, että siellä meidän lisäksi enää muita oli. En kehtaa yhteiskuvaa laittaa blogiin, koska en tiedä haluavatko he pärstäänsä nähdä blogissani. Pienen rupattelun jälkeen pääsin vielä kuvattavaksi yhden kiinalaisen kanssa.

Pohjois-Korea - Nigeria -matsissa tunnelma oli aivan toista luokkaa. Meteli oli uskomaton ja Pohjois-Korean pelaajat uskomattoman taitavia. Veikkaan heille Cupin voittoa. En ole ennen kuullut livenä Pohjois-Korean kansallislaulua, enkä kyllä tiettävästi nähnyt yhtään Pohjois-Korealaistakaan. Mielenkiinto maahan heräsi ja jotenkin pitää yrittää vuoden aikana sinne päästä käymään. Äärimmäisen suljettuun kommunistivaltioon. Korean kannattajat erottuivat hyvin muusta yleisöstä, kaikki olivat samassa paikkaa samanlaiset vaatteet päällä ja kannustuksessa vallitsi tietty konsensus ja järjestys. Loistavaa. Aaltojakin he saivat mukavasti aikaan. Illan aikana totesin, että yksi aalto jaksaa kiertää neljä kierrosta, sitten ihmiset hyytyvät. Sinä aikana kukaan ei tietenkään seuraa matsia, vaan aaltoa.

Tämä oli toinen kerta, kun isommassa jalkapallomatsissa olen käynyt. Ensimmäinen oli pari vuotta sitten Lontoossa Tottenham - Everton ja kokemus oli mahtava. Jälkimmäisessä matsissa täällä tunnelma oli vähintään samanveroinen, ainoa miinuspuoli oli, ettei olutta löytynyt. Puolen tunnin taksin metsästämisen jälkeen ei illan päälle jaksettu enää mihinkään yökerhoon lähteä. Etenkin kun luin netistä, että tuossa Babi II clubissa ei ole oikein ulkomaalaisystävällinen ilmapiiri ja ihmisiä on hakattu sairaalakuntoon. Tuon jutun todenperäisyyttä en tiedä, mutta en halua riskeerata terveyttäni sitä selvittäessä. Palasimme kotiin ja kaaduimme melkein suoraan sänkyyn. Rankkaa se on urheilun katsominen.