Ajettiinpas taksilla kolari ja jouduttiin menemään sen jälkeen lääkäriin. Tosin oltiin menossa jo sinne lääkäriin muutenkin :) Kolaristakin selvittiin säikähdyksellä ja adrenaliinihuumalla. Mutta kuitenkin, tilastokolari.

Jenni on sairastellut sunnuntaista asti ja tänä aamuna päätettiin vihdoin käydä lääkäreitä tervehtimässä. Kiinalaisesta lääkäristä on kasvanut viime kesän kokemusten jälkeen melkoinen peikko, mutta nyt katsottiin aiheelliseksi lähteä droppeja hakemaan. Täällä on yksi yksityinen lääkäriasema, josta saa palvelua englanniksi, joten sieltä aika varattiin. Taksikuski lähti ajamaan täysin eri suuntaan, kuin oma suuntavaisto olisi sanonut, mutta eipä sille tohtinut asiasta mainita. Piti vain odottaa, että malttoin kääntyä oikealle tielle ja kääntyikin mokoma. Viimeisessä risteyksessä ennen määränpäätä edessä ajavan perävalot alkoivat lähestyä uhkaavasti ja tiesin, että tömähtää. Onneksi taksia ei oltu varustettu metallisella kalteriväliseinällä, niin polvet säilyivät ehjinä ja vahingoksi jäi vain säikähdys. Jotain kuski noitui ja lähti kertoilemaan toiselle osapuolelle, notta eihän tässä mitään edes näy, jatketaan matkaa. Aikansa siinä keskustelivat ja kun toisen auton matkustajat lähtivät kävelemään, katsottiin mekin paremmaksi seurata esimerkkiä. Onneksi lääkäriasema oli puolen korttelin päässä. Täällä on ilmeisesti tapana kolarin sattuessa jättää autot juuri siihen keskelle risteystä ja odottaa poliisia, mihinkään ei kosketa ja mitään ei siirretä sitä ennen. Vaikka vahinkona olisi ollut vain puskureiden vääntyminen.

Lääkäriasema oli varsin viihtyisä paikka. Siis se ulkomaalaisten 'maksut USD:ssa'-puoli. Oltiin aluksi menossa sinne puolelle, missä näytti olevan odotushuone ja siellä paljon paikallisia sairastavia, mutta meidät ohjattiin pieneen aulatilaan, jossa oli nahkasohvat, luettavaa (muutaman viikon vanhoja sanomalehtiä telineissä, kuten maassa on tapana) ja neljä hilkkapäistä sairaanhoitajaa ja vastaanottoapulaista. Eikä yhtään potilasta. Siksi varmaan hinnat olivat suolaiset Suomenkin mittakaavassa. Lääkäri oli Boliviasta ja kommunikointi ilmeisesti onnistui, koska nyt Jennin pitää mussutella monen näköistä lääkettä.

Takaisin tullessa jouduttiin poikkeamaan Starbucksiin ostamaan oikeaa kahvia ja heti alkoi meikäläselle flirtti lennellä. Näytin kuulemma aivan joltain elokuvatähdeltä, joku peter jotain. Ja vielä sexyksi näyttelijäksi herraa tituleerattiin. Yhdennäköisyyden mainitsija oli tosin nuori miestarjoilija, mutta kiittelin kovasti ja röyhistin rintaani. Tällä naamalla, buhaha.

Eilen muuten löydettiin mulle vihdoin polkupyörä, joten siirrän tuon aiemman Jennin haltuun. Yritän nappasta uudesta pyörästäni vetävän kuvan, niin voin sitten tarinoida sen historiasta enemmän. Aika retee peli, odottakaas kun näette.