Mitä vittua! Pitkästä aikaa lueskelin Suomen urheilu-uutisia ja heti silmiin nousi otsikko 'Pelicans peittosi Kärpät ja nousi liigakärkeen' Mikä maailmanloppu on menossa? Tehkää jotain! Pitääkö tässä alkaa paluulippuja ostamaan?! Nyt pitää alkaa tosissaan seuraamaan tilannetta. Täällä kun kaikki tuijottaa vain jalkapalloa.

Outoa olla sunnuntaina töissä, seitsemänpäivänen työviikko painaa aika raskaasti, mutta onneksi palkinto tulee jo ensi viikolla. Prof. Su esitteli toissapäivänä ylpeänä Kiinan lomajärjestelmää, jossa valtio tarjoaa kansallispäivän (1.10.) kunniaksi kolme vapaapäivää ja tekemällä eilen ja tänään ensi viikon torstain ja perjantain työt, saavat kaikki yhteisen lomaviikon. Toinen lomaviikko on vapun aikaan. Ihan mukava systeemi mielestäni. Ei meitä Suomessa itsenäisyyspäivänä muisteta kuin yhdellä päivällä.

Ensi viikon vapaalle oltiin ajateltu jonkin reissun tekemistä. Esim. aluksi reilun 300km päähän Chongqingiin, maailman nopeimmin kasvavaan kaupunkiin, josta Yangtzea laivalla alavirtaan muutama päivä maailman suurimmalle patotyömaalle. Mutta koska miljoonat muut kiinalaiset ovat samaan aikaan lomalla ja Jenni ei vieläkään ole täydessä iskussa, pitää tuo risteily ainakin jättää pois. Toivottavasti kolmas antibioottikuuri tehoais, voisimme palata normaaliin päiväjärjestykseen ja avartaa maailmaamme neljän seinän ulkopuolelle. Viiden tähden Hiltonin 75 neliön sviitissä (100€/yö, eipaha ja kerran se kirpasoo =) huonepalveluun rimpautellen olisi varmasti mukavaa lepäillä, joten täytyy pitää Chongqingia vielä listoilla, samoin paikallisiin pandoihin saattaisi riittää energiaa. Ellei sitten pihiys ja laiskuus iske.

Olen jo pidemmän aikaa toivonut saavani kiinankieliset käyntikortit ja tänään niitä vihdoin askarreltiin. Aluksi ajattelin tilata ne työpaikan kautta, tekisin vain käännätystyön täällä, mutta nyt ne painetaankin jossain täkäläisessä firmassa. Varsin autenttisen näköiset korteista tulee, suurin ongelma oli nimen keksiminen. Pari päivää sitä neljän eri henkilön toimesta pohdittiin ja tulokseksi tuli Li Pei. Li (李) on Kiinan yleisin sukunimi ja tarkoittaa luumua, Pei (沛) tarkoittaa runsasta, yltäkylläistä. Oli nimeen ehdolla kolmaskin osa, cui, mutta piti vähän simplifeerata. Runsas Luumu, tulipas miehekäs nimi.

Vaihdoin tällä viikolla istumapaikkaakin. Prof. Chan lähti Australiaan ja minä istun nyt hänen pallillaan. Samankokoinen sermialue tässäkin on ja samanlainen pöytä, mutta tuoli on parempi. Itseasiassa yksi aamu kun tulin töihin, oli linkkujakkarani päivitetty kiikkuvaan (ja siksi myös vankasti narisevaan) nahkatuoliin. Aikojen saatossa tuolista oli tippunut kaksi pyörää, jotka oli korvattu pulteilla. Arvatenkin pulteista lähti mukava ääni, kun tuolia rullaili tämän runsaan luumuperseen alla. Toisin on nyt, tässä tuolissa on kaikki renkaat tallella. Ovat vaan ruostuneet jumiin. Kotoisuutta tuomaan löysin kirjakaupasta Suomen kartan, jonka ripustin seinälle ja jonka edessä laulan Maamme-laulun joka aamu. Hitto, pitäsköhän alkaa oikeesti isänmaalliseksi ja laulella oikeesti ja vielä käsi sydämellä? Hei! tulkaas sieltä perältäkin laulamaan, luetaan sitä punaista kirjaa heti sen jälkeen!