Kello kahdeksan kännykkä herättää lempeällä piipityksellä. Olo tuntuu vieläkin viluiselta, ääni ei kulje ja on aika niistää nenä aamun kunniaksi. Keltainen töhnä antaa viitteitä poskionteloiden hädästä. En ole työkuntoinen, joten siirrän kelloa yhdeksään. Puoli yhdeksältä yläkerran remontti herää taas henkiin. Viimeiset pari viikkoa siellä on piikattu lattiaa, porattu seiniä ja nysvätty pikku vasaroiden kanssa. Maanantaista sunnuntaihin. Pakko nousta sängystä, kyljen kääntö kun ei meteliä lakkauta. Tietokone kainaloon ja sohvalle johdon nokkaan. Parempi ilmoittaa töihin, etten pääse tulemaan. Sähköpostilla kiinaksi pinjineillä, koska Xiang ei englantia taida. Toivottavasti viesti menee perille, ettei Zhaon tarvitse välikätenä soittaa perään ja kysyä vointia. 'Flunssa ja kuume jatkuu, en pääse tänään tulemaan, toivottavasti huomenna pääsen'.

Kukaan ei taaskaan ole lähettänyt postia, Suomen työasioistakaan ei kuulu mitään. Keskustelupalstalla on sentään jotain uutta, pitäisiköhän tilittää jostain.. Ei kannata, poistavat kuitenkin. Pari postia pitää kuitenkin lähettää ja toivoa, että läppäri hiukan jalkoja lämmittäisi. Ilmastointikoneen mukaan sisällä on 22 lämmintä, missä lie kalibroinnissa onkaan.

Aamupalaksi valkoista, makeaa paahtoleipää paistinpannulla paahdettuna harvinaisen ja kalliin juuston kera. Vähän kurkkua vielä päälle. Pikakahvia, jugurttia ja mysliä kun vielä pöydälle laittaa, niin länsiaamianen on valmis. Hyvää, mutta kallista. Kappas, yksi leipä paahtui taas liikaa, pirun kaasulieden mikrometrisäädin.

Lista. Täytyy tehdä lista asioista, joita tänään pitää tehdä. Kuusi työasiaa, kolme muuta. Lahja pitäisi tilata Suomeen, mutta mikä on hyvä väri, siihen se on aina kaatunut. Tänään sen hoidan. Ensin pari sähköpostia; kiitos paketista ja tässä on kuitti. Muuta surffailua. Teppo ei ole saanut uutta kaatoa, TikTak lopettaa, Ramsey ei tykkää mämmistä, SIKA! Väri on valittu, kuva ja sanat olivat ristiriidassa. Hyvä se on, kyllä ne siitä tykkää.

Nälkä alkaa herätellä itseään, mutta jääkaappi on tyhjä. Ainekset puuroon tai munakkaaseen löytyy, mutta tarvitsis jotain pureskeltavaa. Carrefour ja mäkkäri kutsuvat, sairaana saa syödä mäkkiruokaa, näin on sovittu. Taksilla mennään, makso mitä makso. Kauppalista on valmis, vaatetta on riittävästi, rahaa ei ole. Automaatilta salaa 200 euroa mukaan ja olo on kuin kroisoksella. Enempää ei ulos saa kerralla.

Kärryt täyttyvät hitaasti, riisiä, leipää, pähkinöitä, manteleita, hedelmiä (ml. penisgreippi, eli ilmeisesti pomelo), vihanneksia, pastaa, korvikekinkkua, viinahylly! Lupasin yleiskorotuksen varmistuttua itselleni konjamiinipullon tilipäivänä. Huomenna on tilipäivä, joten otan päivän ennakkoa. Olen ajatellut aloittaa uuden harrastuksen täällä, ehkä golf, kiinalainen musiikki, miekkataichi, mutta miksei konjakki? Litku on halvempaa kuin Suomessa, valikoima ei ole laaja Suomessakaan. Hyvää konjakkia kylmässä kämpässä kerran viikossa lasillinen, säästää lämmityssähköäkin. Keskuslämmitys olisi kiva, mutta sen puutteessa aloitan konjakkiharrastuksen. Flunssakin sillä kuulemma lähtisi.

XO-tasolle en vielä hyppää, aloitan nuoremmista. Muuten ei ole varaa parantaa. Tuon pullon ostin kaverille valmistujaislahjaksi, joten ei sitä. Tuohan on mukavan hintainen ja oikein Club-versio, sitä siis. Kyllä tällä flunssa lähtee ja pääsee huomenna töihin. Konjakki pitää juoda jälkiruokajuomaksi hyvän ruoan päätteeksi, joten kassan kautta mäkkäriin ja kurkkuhamppariateriat mukaan.

Kurkkuhampurilaisateria on poikaa, kun haluaa nopeaa ruokaa. 70% Grande Champagnea, 30% Petite Champagnea. Pullon takaetiketti on Kiinaksi, eikai tätä ole täällä sörkitty? Ei ole, samalla hyllyllä oli Finlandiaakin, ehtaa se on. Tuoksu on hyvä, jopa räkänenänikin sen huomaa. Parempi niistää silti ensin. Tietokone taas syliin lämmittämään, konjakkilasi pöydälle ja pari postia eteenpäin. Ehkä vielä vähän surffailua, sitten leffa ja pian nukkumaan. Uni ja konjakki, jos ei niillä, niin sitten tervalla. Pimeys tuli taas yllättäen, vähän kuin talvi Etelä-Suomessa.

Vähitellen alkaa valjeta, ettei tarinalla ole päätä, eikä häntää. Punainen lanka on sentään samettisen pehmeän makuista ja lämmittää pieninä annoksina. Oksennusrefleksikään ei töki paljoa vastaan, vaikka tiukkaa maistelenkin. Ehkä uusi harrastukseni voikin onnistua. Pari lasinpohjallista viikossa. Muovituolissa korkean talon terassilla. Missä on Denny Crane? Entä sikarit? Alakerran kaupasta saa melkoisia pöllejä, mutta ei edes puhallettavaa Dennyä. Ensin kesytän konjamiinin, sitten valtavan sikarin. Denny saa jäädä toistaiseksi telkkariin.

Eikä vieläkään häntää. Jäniksenpäitä myydään kuulemma tikkuihin tökättyinä ravintoloissa, paikallinen herkku. Tahtoo maistaa. Tunnus ja salasana, lisää kirjoitus, copy-paste, tallenna ja julkaise. Avot, tauhkaa bittiavaruuteen.