Paskat se sunnuntai mikään työpäivä ollut, ainakaan niillä kiinalaisilla, jotka täyttivät kaikki junat, niin että piti tulla takaisin Chongqingista kämäbussilla. Myivät kyllä vielä junaan seisomapaikkoja istumapaikkojen hinnalla. Business se on joka kannattaa. Jos Hong Kong on Englannin ja Kiinan risteytys, voisi Chongqingia kuvailla Hong Kongin ja Kiinan risteytyksellä. Chengdun ja Chongqingin etäisyys ei ole kuin vajaa 300 kilometriä, mutta henkisesti se on sitäkin enemmän. Ajallisesti etäisyys on lyhentynyt uusien raiteiden ja moottoritien ansiosta 11 tunnista reiluun kolmeen. Lentokentältä ulos hypättyämme iski heti taksissa juksuttelukulttuuri kasvoille. "Mittari rikki" Chengdussa ei kertaakaan ole tarvinnut huolehtia taksihuijailuista, mutta Pekingissä, Shanghaissa, Hong Kongissa ja nyt myös Chongqingissa kyllä. Ehtii jo mokoma jäynäytys unohtua, kunnes pitää taas vääntää, huutaa, taistella, uhkailla ja voittaa. Ei kannata näille karvakäsille.. odotas kun laitan ens kerralla shortsit. (herkkien kirjaimien listalle kipusi muuten toissapäivänä c ja tänään kovasti töitä tekee m, kohta voin kirjoitella äänettömästi, jahka ensimmäinen vokaali suostuisi herkistelemään)

Chongqingin keskusta on aivan erilainen Chengdun keskustaan verrattuna. Kadut ovat kapeita ja talot korkeita. Enemmän tulee mieleen kapitalistinen kaupunki, kuin kommunismin kukkanen. Pyöriä ei mäkisessä keskustassa ollut yhtään, liekö kiellettyä huvia vai onko niin, että jopa paikalliset hyytyvät kesäisin 40 asteen ja mukavan kosteuden kanssa painiessaan. Kaupunki on yksi Kiinan kuumimmista, vaikka siellä ei aurinkoa jatkuvasta pilvipeitosta johtuen näy. Ikuisesta pilvisyydestä juontuukin kaksi varsin kutkuttavan merkittävää ominaisuutta. Toinen johtaa meidät Japanin vastaisen sodan ajoille ja toinen vaikuttaa nykypäivänäkin. Eli seuraavaksi poliittista historiaa ja naiskauneutta.

Japanin vastaisen sodan (1937-1945) aikana Kiina pelkäsi Japsien pommituksia rannikkokaupungeissa, joten pääkaupunki, suuret johtajat ja merkittävät teollisuustoiminnot siirrettiin sisämaahan Chongqingiin. Chongqingin ikuisten pilvien ansiosta Japsit eivät löytäneet kohteitansa kaupungissa, eivätkä aina koko kaupunkia, joten pommien tuhot jäivät vähäisiksi. Itse herra Mao asui kaupungissa jonkin aikaa ja neuvotteli siellä rauhan Kuomingtanin avustuksella. Pilvet, pilvet, pienestä se on kiinni.

(Toim. huom. Edelläolevat faktat on kaivettu Chongqingin kaupungin museon seiniltä, mutta nyt kun netti taas toimii, niin Wikipedia väittää näihinkin asioihin jotain aivan muuta. Muka Maolla ja kommareilla vain pieni rooli sodan ratkaisussa ja Chongqing pommitettiin lähes maan tasalle. Kyllä minä uskon ennemmin oikeaa, virallista totuutta!)

Toinen pilviin liittyvä asia sallii tarinan hypätä naiskauneuteen. On olemassa sanonta jossain päin Kiinaa, notta "Ei tarvitse kävellä kuin kolme askelta, niin näet jo kauniin naisen". Sichuanilaiset (välihuomautus: Chongqing kuului vielä vuoteen 1997 asti Sichuanin, eli meidän maakuntaan, kunnes se erotettiin omaksi erityisalueeksi, joka on suoraan keskushallinnon alaisuudessa. Näin aluetta voidaan kehittää valtavalla vauhdilla ehkä jopa maailman suurimmaksi kaupungiksi) Siis sichuanilaiset ovat vääntäneet sanonnan seuraavaksi: "Ei tarvitse kävellä kuin askel, niin näkee jo kolme kaunista naista." Siitäs saavat muut maantallaajat. Chongqing on tästä vielä erityispoikkeus, sillä siellä naiset ovat kuulemma vielä kauniimpia. Vierustoverini töissä kuuli, että olemme menossa Chongqingiin ja totesi heti, että sikäläiset ladyt ovat todella kauniita. Heti perään lisäsi, että hänen tyttöystävänsäkin on sieltä. Kysyin sitten, että onkos mies käynyt kylillä ja sanoi, että useasti. Viimeksi kolme vuotta sitten. Millähän verukkeella miekkonen anoppiansa noin lahjakkaasti pystyy pakoilemaan?

Mutta takaisin oletettuun naiskauneuteen. Yritin tietenkin näillä lähtötiedoilla vertailla uskomusten paikkansapitämistä. Lähtöpäivänä katselin vasemmalla silmällä satunnaisotannalla chengdulaisia lyylejä, suljin silmän ja perillä vertailin vasemman silmän näyttämää oikealla silmällä tiirailtuihin paikallisiin tsubuihin. Eipä oikeastaan eroa. Ainoa poikkeus oli vähemmän maalainen pukeutumistyyli ja ihon vaaleampi väri. Korkkareiden käyttötiheys oli myös suurempi ja niitä käyttävien nilkat eivät muljuneet samaan tyyliin kuin täällä. Chengdulaiset naiset käyttävät arkielämässänsä matalapohjaisia kenkiä, mutta annas olla sitä näkyä kun on viihteelle lähdön aika. Löntystelymäinen kävelytyyli muuttuu kompuroinniksi ja nilkat ovat kovilla. Näyttää aikalailla aloittelevan transun puuhastelulta. Mutta mikä minä olen sanomaan.

Chongqingilaiset ovat siis vaaleampia ihonväriltään, mikä tulkitaan tässä maassa kauneudeksi. Suomessa joskus telkkarista näkee hassusti meikattuja naisia, joiden kasvot ovat varsin ruskeaksi rasvatut, mutta kaula on normivalkoinen. Täällä meikkimainoksissa näkee päinvastaista ilmiötä ja joskus näky on varsin groteski. Maalarinvalkokasvoinen nainen esittelee telkkarissa uutta ihon vaalennusainetta, luulen hetken näkeväni kuolleita, mutta sitten huomaan normaalisti rusehtavan kaulan. Jos jostain saisin kuvankaappauksen, niin tietäisitte. Valkoinen iho on siis kaunista, joten kaikki kalkkunakoivet tänne vaan miehiä metsästämään! Minä aion ihoani ruskistaa, saapahan sitten rauhassa käydä kaupassa ilman että selän takaa kuuluu "Ailaavjuu" tai "Hänsompoi." Eilen töistä kotiin polkiessa pikkupoika isänsä sylissä huomasi minut, osoitti sormella ja sanoi "wai guo ren" (ulkomaalainen). Siinä vaiheessa matkaa silmääni oli lentänyt elukka, jälkihiki oli saavuttanut selkäni ja jarrut ei taaskaan toimineet, joten oli pakko vastata tylysti "zhong guo ren" (kiinalainen) ja osoittaa sormella takaisin.

Ja taas lähti lipsumaan. Chongqingilaisten naisten ei tarvitse huolehtia ruskettumisesta niin paljoa kuin muiden, koska heillä on pilvipeite turvanaan. Pilviverhon johdosta kaupungin tytteleitä pidetään siis arvossaan. Muualla tyttölapsien kaunistaminen pitää tehdä muilla keinoin, esim. käyttämällä marketissa myytäviä vaalennuslapasia, joilla vauvan ihoa voi hinkuttaa vaaleammaksi. Aikusemmalla iällä voi jo käyttää kemikaaleja. Jos uskallus loppuu, niin päivänvarjo ja muslimityylinen pukeutuminen auttaa. On nimittäin kuulkaas lapsukaiset sellainen juttu, että mitä enemmän aurinko paistaa, sitä peittävämmin naiset täällä pukeutuvat. Liikenneturvallisuutta tukeva juttu. Mistäkö tämä vaaleuden ihannointi sitten juontaa juurensa. Siitä totuudesta, että kerjäläinen joutuu kerjäilemään pihalla ja ruskettuu, toimistotyötä tekevä tai kotona miehen kukkarolla elävä ei hengaile pihalla, eli on rikas ja valkoinen. Autottomana kuulun köyhälistöön, kun käteni ovat jo ruskistuneet.

Seuraava kerran tarinatuokio pyörii jo päässäni, mutta siihen ei liity valkoisuus, vaan aasin sillan avulla pääsemme hyppäämään kiinanpunaiseen ja tosimiesten väheksyttyyn kiinansiniseen.

..Ja mun kun piti laittaa vaan heavymusaa soimaan, eikä kirjoittaa blogia.