Ikea on meikäläisten taivas koti-ikävään. Muut länsimaiset, joihin ollaan törmätty ovat kehuneet Carrefouria, 'sieltä saa kaikkea importattua' Japaskat. Missä on oikea suklaa ja muu kotoinen. Ikeassa ne on. Ei tosin Fazeria, mutta Marabouta kyllä. Samoin pipareita, bilareita, jonkinmoista kahvia, Ballerina-keksejä, pakastettuja lihapullia, silliä, oikeaa karkkia ja kaikkea muuta. Niin ja ravintolassa voi käydä syömässä mm. paistettua lohta hintaan 25 RMB (=2.50 eur). Taksi yhteen suuntaan maksaa 16 rembulaa, joten alle kuudella eurolla voi käydä haukkaamassa kotoisuutta.

Löytyihän sieltä juustohöyläkin, mutta ennen sen ostoa pitää löytää juusto. Tavaraa ostettiin pari kärryllistä tiskiharjasta sänkyvaatteisiin. Kämppämme on kalustettu, mutta vajaan vuoden ikäinen ja olemme ensimmäiset asukkaat, joten täältä puuttu kaikki. Kuuden tunnin jälkeen olimme tehneet kaksi kauppareissua, Ikeaan ja Carrefouriin, ostaneet 220 eurolla neljä ostoskärryllistä kodintarvikkeita ja olimme valmiit aloittamaan asustelun uudessa kodissa. Carrefourissa käydessä sitä alkoi ymmärtää expateja, joilla kodinhoitaja käy kaupassa. Ihmismäärästä johtuen kassajonoissa kuluu puolisen tuntia, koko kauppareissuun pari tuntia, kärryjen kanssa on tuskaa liikkua, meteli on valtava, haju liha/kalatiskillä on epämiellyttävä, mistään purnukasta et mitään ymmärrä, yms. Joka tuotteesta piti maksaa ylihintaa, koska tässä vaiheessa on kiva jos paketissa lukee englanniksi mihin se on tarkoitettu. Ostin shampoota, mutta en tiedä onko se ylipäätänsä hiuksiin, miehille tarkoitettua ja ns. länsihiuksille sopivaa. Kohta selviää lähteekö nahka vai hiukset.