Nyt kun uutta vuotta on kulunut jo muutama päivä, on aika paljastella totuuksia vuoden vaihteesta. Joulu kun meni töissä, niin vuodenvaihteeksi piti päästä vähän tuulettumaan. Hyvä tuulettumispaikka on aina lähellä merta, joten suunnattiin neljän hengen lössillä (minä, Jenni, Jussi ja Jennifer) maan eteläiseen kolkkaan, eli Hong Kongiin. Vaikka Hong Kong ja Macao kuuluvat Kiinaan, ovat ne kuitenkin täkäläisille ulkomaita. Ja eronkin kyllä huomaa. Hyvänä tekosyynä reissulle oli Jussin Honkkareista Eurooppaan lähtevä lento, joten saattoreissuksikin matkaa voi kutsua.

Jälkikäteen reissu vähän kaduttaa, Ladalla työkseen ajelevan ei kannata lomareissulle Mersua vuokrata, muuten arkeen palaaminen on karua. Honkkareissa olo oli niin mahtavaa ja ympäristö sivistynyttä, että tänne arkeen palaaminen on vähän takkuillut. Amerikkalaisvahvistuksellemme Jenniferille reissu ja etenkin paluu tänne oli niin mullistava, että hän hylkää meidät ja lähtee helmikuun lopussa takaisin kotomaahansa. Meidän ei auta muuta kuin tsempata vielä kolme viikkoa, jonka jälkeen viikko Suomessa ja ehkä toinen perään jossain todella lämpimässä. Tekis todella terää. Balin hiekkarannat huutelevat houkuttelevasti..

Hong Kong on kyllä upea paikka. Vähän kuin Lontoo, mutta maustettuna korkeilla taloilla, vuorilla, merellä ja lämpimällä ilmalla. Puolitoista vuotta sitten kun ensimmäistä kertaa HK:ssa oltiin majoittauduimme aivan ytimeen pieneen guesthouseen. Tällä kertaa paikka oli remontissa, joten päädyimme puolen tunnin lauttamatkan päässä ytimestä olevalle Lantaun saarelle. Onneksi. Hotelli oli kyllä parhaat päivänsä nähnyt, mutta muu ympäristö ei. Ikkunasta näkyi vuoria, palmuja, hiekkaranta ja meri. Ulkona oli reilu 20 lämmintä ja taivas oli pilvetön. Hotellin kellarissa oli kaiken lisäksi SAUNA Harvian kiukaalla! Kyllä oli makeat löylyt ja upeat ilmat.

Iltapiknikit rannalla meren pauhatessa rauhoittavasti saivat kaikki arkihuolet unohtumaan. Etenkin kun piknik koostui oikeasta leivästä, tuoreesta kinkusta ja useista hyvistä juustoista. Sanottakoon, että yksinkertainen kinkku-juusto-voileipä maistui kerrassaan herkulliselle. Hong Kong on siitäkin kiva paikka, etta siellä oli yhdessä marketissa juustotiski! Isompi kuin Stockalla! Oli ne hinnatkin isommat, mutta ketä kiinnostaa, kun saa juustoa syödäkseen. Viikonloppu vierähtikin pelkän leivän, kinkun ja juuston voimin :)

Enpä viitsi enempää hehkuttaa Honkkareita, ettei rupea liikaa harmittamaan. Hypätään suoraan uuden vuoden juhliin.

Uuden vuoden aattoiltana oli hilkulla ettei hyydytty hotellille vain saunomaan. Onneksi lähdettiin takaisin lautalla ytimeen tavoitteena Time Square, jonne kokoontuu joka vuosi muutamia ihmisiä. Aikamme tungoksessa ihmismassojen mukana vyöryttyämme päätimme muuttaa suunnitelmaa ja suunnata rantaan katsomaan ilotulituksia. Jälkeenpäin kuulimme, että Time Square oli suljettu jo kuudelta ihmispaljouden takia. Vuosi vaihtuikin sitten juhlallisesti Shellin pihalla Shampanjaa juoden. Kukaan muu ei julkisesti mitään juonut, joten liekö touhu kiellettyä.

Kello 12 löi.

Yön lautat takaisin hotellille kulkivat 00:30, 3:00 ja 7:00. Ensimmäiseen ei ollut toivoakaan ehtiä ja janokin alkoi vaivata, joten suunnaksi otettiin baari. Katutasolta ei montaa baaria löytynyt, mutta yhden kerrostalon rappukäytävässä olevassa listauksessa näytti olevan monenmoista karaokekuppilaa. Hississä huomasimme olevamme ainoat 18 kerroksen baariin menijät, joten jatkoimme kerrosta ylemmäs Briteissä lentäjäksi opiskelevan paikallisen suosituksesta. Kyseessä oli privaattibaari, johon pääsimme onneksi sisään ja saimme istumapaikat varsin vieraanvaraisen miehen pöydästä. Siitä alkoi yksi epätodellisimmista illoista elämässäni. Sanottakoon vain, että mies osoittautui myöhemmin paikalliseksi gangsteriksi, juoma ei pöydästä loppunut, ei edes juomapelejä hävittyäni (en toki tarkoituksella ;), gangsterin toveri totesi lähtiessään, ettemme tapaa enää koskaan ja seurueen poistumisen jälkeen emme saaneet enää kävellä yksin baarin sisällä, vaan aina oli ovimies turvana. Kerrassaan rattoisaa oli.

Gangsterin tytsyjä.

Paluu hotellille ei ollutkaan enää niin rattoisaa. Kolmen lautta oli tietenkin jo mennyt ja seiskan lauttaan oli liian monta tuntia aikaa. Hong Kongissa metrot kulkevat läpi vuorokauden, joten ovelana miehenä keksin metro-taksi yhdistelmän. Metrolla pääsi näppärästi Lantaun pohjoispuolelle, hotellin ollessa kaakkoiskulmassa. Välissä oli vain vuorijono, joka alimmillaan huitelee 500 metrissä. Takseja metropysäkin ulkopuolella oli pilvin pimein, mutta kukaan ei suostunut meitä viemään hotellille. Osoittautui, että punaiset urbaanitaksit eivät suostu ajamaan maaseudulle, jossa hotellimmekin oli, vaan siihen pestiin pitää löytää sininen maalaistaksi, joita ajavat pääasiassa hullut. Vasta pitkän tovin jälkeen pääsimme jaettuun maalaistaksiin, jota ajoi hullu.

Koskaan aikaisemmin en ole ollut taksissa, jonka renkaat ulvovat kurveissa. Ensimmäinen vartti ajettiin 1:6-1:8 nousua ja jälkimmäinen samanlaista alamäkeä. Koko matkan pelkäsin, että ovi irtoaa. Kaiken lisäksi tienpätkä on vanha ja remontissa ja suurimman matkaa yksikaistainen. Hetkittäin pelotti oikeasti, kun äijä lähti paahtamaan yksikaistaisille tietöosuuksille vaikka opastevalo helotti punaisena. Muuten kyydistä sai kivat adrenaliinisysäykset ennen unen tuloa.

Viime aikoina on ollut muutamia muitakin pelottavia autokokemuksia. Äskeisen lisäksi on pelottanut Prof. Su:n kyydissä kampuksen ulkopuolella pari viikkoa sitten, Shenzhenissä Hong Kong - Shenzhen -bussimatkalla, kun bussi pysähtyi syrjäisellä pimeällä kujalla ja kaikki siirrettiin pimeisiin takseihin loppumatkaksi, (etenkin kun Pallontallaajissa joku oli muutamaa päivää aikaisemmin joutunut takaa-ajotilanteeseen samassa kaupungissa pimeään taksiin hypättyään) ja viimeksi täällä lentokentän paluukyydissä, kun taksi paahtoi 180 lasissa moottoritiellä. Nyt pitää käyttää pari viikkoa pelkkää polkupyörää, ettei tilastotappio pääse yllättämään.

Joka tapauksessa kotiin päästiin aikanaan ja nyt kaikki taas tuijottaa, ilma on likaista, kylmää ja kosteaa, oikeaa leipää, juustoa ja kinkkua ei enää löydä ja sukatkin on ihan kierossa. Joulukalenteri pääsi uusiokäyttöön tänä aamuna, kolmas luukku on jo auki ja kaksnelosella pääsee Suomeen. Pakko käydä kyllä siellä Balillakin tai jossain muualla lämpimässä.

Myöhemmin tällä viikolla tilitän viisumitaisteluista, kunhan sellaisen saan ensin hommattua. Nykyisellä kun en enää maahan pääse ja kuun lopussa pitäisi olla jo uusi taskussa. Aika ei sinänsä ole ongelma, mutta tuon yhden merkin muuttaminen toiseksi tuossa yliopiston kutsulapussa ei tunnu olevan helppoa. Reilu kuukausi sitä on jo värkätty tuloksetta.