Jotta lukijat eivät saisi kiinankatsomuksestani liian negatiivista kuvaa, niin kirjoittelenpa sitten positiivisesta yllätyksestä, eli Kiinan tullista. Eilen tuli käytyä ovella ja tänä aamuna ihan sisällä asti.

Lähetimme lähtöpäivänä 3 pahvilaatikollista vaatteita, kenkiä, kirjoja ja muita tavaroita lentorahtina tänne Chengduun. Kolme päivää sitten laatikot saapuivat perille. Eilen iltapäivällä saatiin Zhaon (yksi Prof. Sun jatko-opiskelijoista) soittelemisten jälkeen selville missä laatikot ovat. Samalla soitolla selvisi, että ne voisi jopa saada sieltä ulos pienen tullikeikan jälkeen. Epäuskoisena ajattelin tietenkin pahinta ja pelkäsin, että passistani tai rahtilapusta puuttuva leima X pilaa kaiken. Olin vieläkin siinä uskossa, että tarvitsen residence permitin tavarat saadakseni.

Sovimme Zhaon kanssa treffit kampuksen stadionille klo 16:30 ja karkasin töistä (työpäivän kestosta kirjoittelen toiste). Zhao soitteli tarkemmat ohjeet rahtitoimistoon löytämiseksi ja hyppäsimme taksiin.

Välihuomautus ihmisten nimistä. Tuttavapiiristäni löytyy nimet Zhao, Zan, Zhang, Zheng, Zeng, sekä Chen, Su, Liu, Cao ja Yang. Piirrän organisaatiokaavion myöhemmin, mutta sanottakoon kuitenkin, että kuuden ensimmäisen nimen toisistaan erottaminen tuottaa korviini pieniä vaikeuksia.

Rahtikirjassa, joka oli ainut johtolanka laatikoiden löytymiseen, ei ollut mitään osoitetta, puhelinnumeroa tai nimeä mistä niitä voisi etsiä. Oli vain rahtikirjan numero ja tieto CA1401/2, joka viittasi lennon numeroon ja päiväykseen. Rahti tuli siis Air Chinan lennolla CA1401, syyskuun toinen päivä. Taksi löysi perille ja jäi odottamaan, kun menimme Air Chinan rahtitoimistoon vain saadaksemme tiedon, että rahti on heillä, mutta tulli on kiinni. Hätä ei ollut tämän näköinen, kun kerta olin saanut Zhaon samaan taksiin kanssani, ehdotin että kävisimme tietsikkahelvetissä/taivaassa ostamassa muistia, hiiren ja WLAN-tukiaseman. No eihän mitä, Zhaon kaveri Zan, Prof. Sun jatko-opiskelija omisti tietokoneliikkeen kyseisessä elektroniikkataivaassa. Soitto hänelle ja kohta oltiinkin neljännen kerroksen varastohuoneessa tekemässä kauppoja verottajan tietämättä. TP-Linkin Wlan-tukiasemissa ei englantia paljoa tunneta, joten pojat tulivat kämpille verkkoa kytkemään. Kytky jäi kuitenkin lyhyeen, kun verkkopiuhaa ei ollut. Tänään homma saatiin onnellisesti päätökseen toisen kaverin toimesta, joten jos löydätte Wang Jiang Lulta langattoman verkon nimeltä Langaton, niin kyselkää salasanaa minulta.

Mutta takaisin tulliin. Aamulla sanoin heipat Jennille kielikoulun ovella ja lähdin Zhaon kanssa uudestaan lentokentälle. Tuleva tullikeikka jännitti, olin onneksi varautunut vaihtamalla puhtaat kalsarit jalkaan. Rahtitoimistosta saatiin nippu papereita, tullin 1. tiskillä kopioitiin passi ja annettiin lappu, 2. tiskillä lappu täytettiin ja annettiin toinen, 3. tiskillä toinen lappu täytettiin ja annettiin kolmas, 4. tiskillä kolmas lappu täytettiin (kyselin mitä mihinkin täytetään, niin useaan oli vastaus: doesn't matter, write something) ja sain sinisen A5-kokoisen silkkipaperilapun. Siihen haettiin vielä leima 1. tiskiltä ja voitiinkin palata rahtitoimistoon. Rahtitoimistossa vielä pari lappua, tiskiä ja maksu tavaroiden kolmen päivän säilytyksestä, yhteensä 1.5 euroa. Tavarat sain vihdoin ja näyttäisi, että kaikki on ehjää, jopa Fazerin suklaat. Hauskinta reissussa oli, että sanottiin taksikuskille, että odottaisitko, menee 10 min. Tunnin kuluttua se tuli jo ihmettelemään mun lappujen täyttelyä. Kaikkinensa aikaa reissuun meni 2,5 tuntia, mutta uskomattoman jouhevasti sujui, ei mitään kovistelua ja tavaroiden tutkimista. Eikä sitä puuttuvaa leimaa.

Kiinan tulliin tahtoisin töihin, jos palkka olis hyvä. Tullivirkailija tuli 9:10 tiskille siviilivaatteissa partaansa leikkamaan, vaihtoi virka-asun vähän myöhemmin. Lähtiessä pelaili räiskintäpeliä innokkaana tiskillä. Rentoa puuhaa moinen.