Tänään piti olla eka työpäivä, tai niin olikin, mutta yhteen asti juoksenneltiin paperiasioiden perässä poliisista 'Aliens entry-exit office'en. Paperiasioita varten käytiin kampusella passikuvissa. Näppärästi täti vaalensi Photoshopilla ihon kalvakaksi, poisti ihottumaläiskän otsasta ja kavensi poskia. Kyllä noilla kuvilla viisumin pidennys jos toinenkin irtoaa. Sitten vaan valokuvapaperi kotitulostimeen ja kuivaus hiustenkuivaajalla. 8 kuvaa, 1.5 euroa, retusointi kaupan päälle.

Viisumiongelmaan keksin ratkaisun, toivottavasti toteutettavissa olevan. Viisumissani on 2 entryä, joten seuraavan ulkomailla käymisen jälkeen joudun hommaamaan uuden. Hommaankin tällöin yliopistolta kutsulapun ensi vuoden elokuun loppuun ja haen sillä kutsuviisumia samaiseen ajankohtaan. Tällöin viisumi on alle vuoden mittainen, enkä tarvitse hillitöntä byrokratiarumbaa ja terveystarkastuksia. Nykyiselläkin puolen vuoden viisumilla voisi kituutella komennuksen loppuun, mutta tällöin pitäisi ja voisi tehdä vain yhden ulkomaanreissun tismalleen helmikuun lopussa. Siksi haluan uuden viisumin usealla entryllä, kiitos.

Lounas käytiin syömässä alakerran ravintolassa, kutsuvat täällä näemmä balkanmakkaraa murekkeeksi. Hengähdystauon jälkeen soittelin labraan apulaisproffalle, notta voisinkos tulla ihmettelemään missä työtäni vuoden verran väännän, sain vastaukseksi että loppuviikosta saadaan joku paikka löydettyä, mutta tule ihmeessä huomenna katselemaan. Pitäisi malttaa vaan mielensä, kaikki ajallaan, ei kiinan muuriakaan päivässä rakennettu. Eikä yhden miehen verellä. Lisänä vielä Sichuanilainen kiireettömyys asioiden hoidossa. Huomenna pääsen ehkä kertomaan ekasta varsinaisesta työpäivästä.

Tosin eiköhän huominenkin mene juoksuasioissa. Lentokentältä pitäisi hakea 3 laatikkoa muuttotavaroita, jos niitä ylipäätään on tullut tai jos niitä edes suostutaan luovuttamaan ilman asukaslappua. Apulaisproffa soitteli tavaroiden perään kentälle, mutta paketteja ei löytynyt kun ei ollut oikeanlaista numerosarjaa. Kaikkia sarjoja kyllä tyrkytettiin mitä rahtipapereista löytyi. Itse soittelin vielä perään, mutta nihaon jälkeen kun kysyy jotain englanniksi, niin vastaus on 'sorry no english', eikä muuta. Ehkä kaikki selviää kentällä, etenkin jos ottaa paikallisen mukaan.

Loppupäiväksi buukattiin täten tavaroiden järkkäilyä ja töihin suorimman reitin etsimistä. Pakko kyllä saada illan päälle reissun toinen olut, ihan vaan ensimmäistä kertaa pilkottavan sinisen taivaan kunniaksi. Ah, 33 varjossa. Paleltukaa, lähden kaljakaupan kautta parvekkeelle katselemaan maisemia 20. kerroksesta.