Ennen kuin aloitan kertausjakson kirjoittamattomista asioista, on pakko puhua villahousuista.

Telkkarin katselu on jäänyt täällä asuessa vähiin, tai siis kiinalaisen ohjelmiston. Satelliitilla saisi näkymään vaikka mitä tuttuja kanavia, mutta ilman sitä pitää tyytyä yhteen englantia taitavaan kanavaan, nimittäin legendaariseen uutiskanavaan CCTV9. Tietokoneella on toki jenkkisarjojen uusimmat jaksot ;) Nyt kysymys kuuluukin miten päästään näppärästi jenkkisarjoista villahousuihin? V: Täten: Jenkkisarjat katsottu -> TV pitkästä aikaa päälle -> CCTV9:llä huonoa ohjelmaa, joten kanavia surffaamaan -> perinteistä kiinalaista tarusaippuadraamaa ei jaksa katsella (aina neljä miestä, jotka on puettu kilpikonnaksi, possuksi, apinaksi ja pitkätukkahevariksi) -> nuorisokanava päälle ja onneksi alkaa mainoskatko -> Woloo-villahousujen mainos! Näin helppoa.

Kiinalaiset tv-mainokset ovat upeita; niissä käytetään värejä, toistoa, hienoja kuvatehosteita, välkkyviä fontteja, tähtileikkausta, toistoa, kovaa musiikkia, nopeaa puhetta, mainitsinko vielä toiston? Yleensä sama mainos tulee vielä vähintään kahdesti peräkkäin, joskus olen nähnyt neljä toistoa. Jossain kohtaa mainoksessa luetellaan varsin nopeasti kiinalainen puhelinnumero tyyliin 'BAALIUBAABAALIUWUULINGWUULING' ja uudestaan 'BAALIUBAABAALIUWUULINGWUULING' ja 'BAALIUBAABAALIUWUULINGWUULING' ...kerran vielä pojat 'BAALIUBAABAALIUWUULINGWUULING'.

'BAALIUBAABAALIUWUULINGWUULING'

Woloo-villahousuja mainostettiin samoilla metodeilla. Käytettiin paria esimerkkiäkin. Villahousut ovat sekä lämpimät, että myös tehokkaasti kutistavat. Kiinalaiset kun muutenkin ovat varsin pulleaa porukkaa on ihan reilua, että saavat villahousuilla vielä muutaman sentin pois mitoistansa. Mainoksessa näytettiin näppäriä animaatioita vilkkuvine nuolineen jonka jälkeen ihan elävä esimerkkikin ennen ja jälkeen -kuvien kera. Puristaa juuri oikeasta kohtaa, litistää ja kaventaa. 'BAALIUBAABAALIUWUULINGWUULING'

Villahousujen lämpötehokkuuden toteaminen oli vähän raaempaa puuhaa. Pakkashuoneessa oli kaksi akvaariota, joissa uiskenteli suloisia kultakaloja. Tai karppeja, joita täällä lilluu jokaisessa koristelammikossa. Toinen akvaarioista peitettiin tavissukkiksilla ja toinen Woloo-villiksillä. Ette ikinä arvaa kuinka oli käynyt parin tunnin päästä. 'BAALIUBAABAALIUWUULINGWUULING' Tavisakvaarion kalat olivat kuolleet pakkaseen, mutta Woloo-versiossa kalat uiskentelivat pirteinä. Menisiköhän moinen tyyli Suomessa läpi?

Tehokas mainos, kun vieläkin muistuu mieleen.

Sitten toinen mielessä oleva asia, eli ei kaasulaskun maksaminen, sillä siitä kirjoitan vasta kun saan sen maksettua, vaan supermarketti-ihmettelyä. Ensinnäkin täällä on ruoka kortilla ja toisekseen viikko on pitkä aika markettimaailmassa. Tuossa lähellä on Trust Mart -marketti, josta ei saa ostaa mitään, ellei omista asiakaskorttia. Tätä sääntöä pystytään helposti kiertämään lainaamalla takana olevan korttia. Noproblem. Sama metodi ei toimi kauempana olevassa Metrossa, josta saisi kaikkea kivaa. Sinne ei pääse edes sisään, ellei omista kaupan ostokorttia. Kortin saamiseksi tarvittaisiin passin lisäksi todistus opiskeluista tai työssä olemisesta ja asumisesta. Helpolla ei irtoa. Vielä ei olla kortteja hommattu, ties minne isoveljen kätköihin kaikki tiedot kerätään.

Asumisen alusta asti on joka kerta kaupassa käydessä pitänyt monet tavarat etsiä uudelleen. Kaupoissa on niin paljon populaa töissä, että niille pitää ilmeisesti keksiä oheistoimintaa meidän seuraamisen lisäksi. (alkuaikoina 4-5 myyjää tuli aina pällistelemään meitä samaan hyllyväliin, nykyisin ei niin montaa, tai sitten ei vaan enää huomata) Tuottavaa työtä tehdäkseen ykköshyllypaikalle sisääntulon viereen järjestetään vähintään kerran viikossa uudet sesonkituotteet. 10 m hylly on ollut täynnä vaihtelevasti koulutarvikkeita, kuukakkuja, jäähdytystavaroita, sänkyvaatteita ja viime aikoina villavaatteita ja lämpöpeittoja.

Muutaman viime viikon aikana Trust Mart on kokenut lisämylläkkää. Joka kerta kun siellä on reilun kuukauden aikana käynyt, jotain suurta on muuttunut. Yhdellä viikolla pihan pikkukaupoissa oli loppuunmyynti, seuraavalla viikolla liikkeet oli purettu, viime viikolla purku vaihtui rakenteluksi ja tänään uudet liikkeet oli jo auki. Viime viikolla uloskäynti oli korttelin nurkassa, mutta tänään se oli siirtynyt toiselle sivustalle, samalla loput kaupan kyljessä olevat pikkuliikkeet oli suljettu ja paikalle perustettu pyöräparkki. Sisällä kaikki parikymmentä kassaa oli siirretty, kaikki pakastealtaat vaihdettu ja puolet alakerrasta suljettu. Aikaisemmin yläkerta koki muutosta; yhdellä viikolla ilmestyivät pressut ja seuraavalla viikolla yläkertaan oli yhtäkkiä ilmestynyt tuhat neliötä lisää tilaa. Mukavaahan se on aina kokea ahaa-elämyksiä kauppaan mennessä. Mitähän ensi viikolla on luvassa? Ehkä lisäkerros, tai käännetty kulkujärjestys..

Huomenna suunnataan Pekingiin Jennin vanhempia vastaanottamaan. Mukava nähdä tuttuja ja syödä ruisleipää ja salmiakkia. Harmittaa vaan, kun edellinenkin Pekingin reissu on vielä tilittämättä. Missähän välissä sitä pysähtyis kirjoittamaan ja muistelemaan, ennen kuin dementia vie loputkin mietteet.

Uncle-P